Heinäkuusta meni 2,5 viikkoa Kuttukuussa Vehmersalmella paimentaen poikien kanssa.

Meillä oli 3 leiriä siellä ja väliajat olimme töissä siellä hoitaen lampaita. Alkuaika meni poikien paimennustoimintoja etsien minun yrittäessä näyttää pojille, että kykenen kävelemään tarpeeksi nopeesti. Pena varsinkaan ei kyennyt alussa toimimaan minun kanssa varoessaan minua liikaa. Omat liikkeet ja muu oleminen oli itselläkin alussa hakusessa ja kävinkin läpi kaikki virheeni paimennuksen alkuajoilta. Lopulta aloin muistaa, että mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä ja mitä jättää tekemättä.

Rane alkoi saamaan kiinni tasoaan ennen sairastumistani osoittaen ajoittain omaa erinomaisuuttaan, mutta totteleminen oli ajoittain hakusessa (..tai minä käskin taas vääriä asioita...). Sakulle alettiin saamaan ZEN-tilaa takaisin (--ai miten mamma voi suuttua niin paljon ja omia kaikki lampaat!!!) ja se pääsikin osallistumaan lampaitten syöttötilateisiin lampolan sisälle. Penan alkuhalvaus saatiin ajoittain murrettua ja se tekikin suurimman edistymisen (..ainakin ajoittain virkkuna ollessaan..).  Turo paljasti osaavansa sittenkin paimentaa (..viitsiessään ja saadessaan ison lauman..).

Koskaan ennen ei ole ollut niin väsyneitä koiria, kun 2 päivää ennen 1,5 vikkon yhtä jaksoista oleskeluamme. Pena ja Saku olivat jo iltalenkeillä valmiita kipuamaan autoon kotiin lähtemistä varten. Saku ei olisi viimeisenä aamuna jaksanu lähteä edes aamulenkille! :)